Axel Olai HEIKEL (1851–1924)

Axel Olai HEIKEL (1851–1924)

Axel Olai HEIKEL (1851–1924)

Axel Olai HEIKEL (1851–1924)

Esineitä ja kuvia kenttämatkoilta

Esineitä ja kuvia kenttämatkoilta

Esineitä ja kuvia kenttämatkoilta

Esineitä ja kuvia kenttämatkoilta

Kartta

Kartta

Kartta

Kartta

A. O. HEIKEL kansatieteilijä

 

A. O. Heikel opiskeli Aleksanterin-Yliopistossa ja oli mukana perustamassa Ylioppilasosakuntain kansatieteellistä museota 1876. Heikel kirjoitti ensimmäisen suomalaisen kansatieteellisen väitöskirjan 1887. Vuonna 1892 hänestä tuli Muinaistieteellisen toimikunnan intendentti, ja professorin arvonimen hän sai 1920. 

 

Kansatieteellisiä tutkimusmatkoja Heikel teki Venäjällä. Vuosina 1883–1886 hän tutki marien, mordvalaisten ja udmurttien rakennuksia, pukuja ja kirjontakoristelua, ja hankki Ylioppilasosakuntain kansatieteelliseen museoon yli tuhannen esineen kokoelman. Viroon, Liettuaan ja Latviaan Heikel teki matkoja 1885 ja 1900–1903, Äänisjärven vepsäläiskyliin ja Tverin Karjalaan 1903. Hän osallistui myös arkeologisiin retkikuntiin Sajanin vuoristoon (1889) ja Mongoliaan Orhonjoelle (1890) tarkoituksenaan tutkia kivikirjoituksia.

 

Myös toimessaan Muinaistieteellisen toimikunnan intendenttinä hän vaikutti suuresti yli parikymmentä vuotta Valtion historiallisen museon ja sittemmin Suomen kansallismuseon kokoelmien karttumiseen ja sisältöön. Elämänsä kaksi viimeistä vuosikymmentä Heikel omisti Seurasaaren ulkomuseon perustamiselle ja pystyttämiselle.

 

Heikel julkaisi keräämiään aineistoja tieteellisissä teoksissa, kuten väitöskirjassaan Rakennukset tšeremisseillä, mordvalaisilla, virolaisilla ja suomalaisilla (1887), Mordvalaisten pukuja ja kuoseja (1898–1900) ja Die Volkstrachten in den Ostseeprovinzen und in Setukesien (1909).

A. O. Heikel nuorena tutkimusmatkailijana.

Kuva Museovirasto.

 

Bambergs Schulwandkarte. Carl Chun, Inh. Bernh. Fahrig, Geographischer Verlag, Berlin. Kuva Markku Haverinen. Museovirasto.

Kansatieteen tutkijan A. O. Heikelin keskeisenä tutkimusalueena oli Volgan mutka vuosien 1883–1886 välisenä aikana. 1900-luvun alkuvuosina hän teki matkoja virolaisten, liiviläisten, latvialaisten ja vepsäläisten pariin.